Kirjoittajat

Anssi Orrenmaa

Olen vapaa pohjalainen kirjoittaja. Se tarkoittaa, että kerron asiat juuri kuin ne on, turhia lavertelematta. (Oikeasti tuo on vain uhoa, sillä tarvittaessa myös lavertelen.)

Takana on 35 vuotta toimittajan ja tietokirjailijan työtä. Vuosina 1985−90 olin Rakennuslehden toimittaja Helsingissä ja 1990−2005 Yleisradion toimittaja Seinäjoella, Vaasassa ja Tampereella. Sen jälkeen olen ollut kirjoittava freelance-toimittaja ja tietokirjailija. Työn alla on kirja numero 33, joka kertoo Suomen tekojärvistä.

Erikoisalani on Pohjanmaa. Olen kirjoittanut kirjan muun muassa Atriasta (Operaatio Atria), Seinäjoen kaupungista (Löytöretki Seinäjoelle), MTK Etelä-Pohjanmaasta (Iske ja raivaa), Seinäjoen Lääkäritalosta (Lakeuden kansan terveydeksi), Hirvijärven tekojärvestä (Hirvijärven hukutettu kylä), Lakeuden Etapista (Tunkiolta tuotteeksi), rakennuskonservoinnista (Rakkaat vanhat puutalot), meditatiivisesta ulkoliikunnasta (Mielimatka) ja pohjalaisuudesta (Pohojalaasuuren käsikirja).

Kirsi Haapamatti

Kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta apurahakaudella syksyyn 2021 saakka.

Olen freelancetoimittaja ja kirjailija Seinäjoen Ylistarosta. Ryhdyin toimittajaksi jo opiskeluvuosieni alussa, vaihdoin pääaineen suomen kielestä ja kirjallisuudesta journalistiikaksi ja olen ollut sillä tiellä siitä lähtien. Olen työskennellyt aikakauslehdissä toimittajana ja toimitussihteerinä, mutta myös yritysviestinnän puolella tiedottajana. Freelancetoimittajana eli yrittäjänä olen ollut vuodesta 2007. Pidän itsenäisestä työskentelystä ja monipuolisesta työnkuvasta. Siksi vapaa toimittajuus sopii minulle hyvin.

Kirjoitan lehtijuttuja (erikoisalana ympäristö, luonto, maaseutu), teen tiedotusta yrityksille ja tapahtumille, editoin muiden tekstejä ja kustannustoimitan tietokirjoja. Teen kaikki työni yritykseni kautta. Olen kirjoittanut myös omia tietokirjoja mm. ekoyhteisöistä ja kotieläimistä, ollut mukana toimittamassa ja kirjoittamassa kirjallisuusaiheista esseekokoelmaa ja kirjoittanut viihderomaanin parityönä. Parhaillaan kirjoitan romaanikäsikirjoitusta.

Koulutukseltani olen filosofian maisteri (journalistiikka). Opiskelen töiden ohessa sanataideohjaajaksi.

Kun en ole töissä, kuljen hevosen kanssa metsässä tai juoksen ympyrää pururadalla.

Outi Rantala

Olen vapaa toimittaja Etelä-Pohjanmaalta, Seinäjoelta. Yksittäisten lehtijuttujen lisäksi toimitan kokonaisia julkaisuja. Parin viime vuoden aikana olen työskennellyt jonkin verran myös mediataloissa uutistyössä toimitusten vahvistuksena. Osallistun lisäksi kaupunkimarkkinointiin liittyvän kampanjan toteuttamiseen. Työalueenani on koko Suomi, mutta pääosin työskentelen kotimaakunnassani ja sen lähiympäristössä.

Ilmaisuni on maanläheistä, mikä saattaa johtua siitä, että toimittajan juureni ovat vankasti paikallislehtimaaperässä. Lähestyn aiheita ja ihmisiä mutkattomasti. Olen perusominaisuuksiltani tiiviin ja pelkistetyn tekstin kirjoittaja, mutta sittemmin oppinut luomaan tarinointiin rönsyjä. Eräs kollega antoi joskus palautetta, että olen ikäisekseni nopea. Otin tämän kehuna. Varmaankaan hän ei tarkoittanut satasen juoksua.

Olen työskennellyt toimittajana vuodesta 2005. Minulla on tätä ennen työhistoriaa liike-elämässä noin 15 vuoden ajalta. Perustin toiminimen vuonna 2010. Yrittäjyys sopii minulle erittäin hyvin. Olen aktiivisesti mukana Seinäjoen Yrittäjänaisten toiminnassa. Koiraharrastus täyttää mukavasti vapaa-aikani, mutta pidän myös sunnuntailoikoilua arvossa.

Pauli Reinikainen

Hämäläisiä sanotaan hitaiksi, mutta ainakin kirjoittajana olen toista maata. Noin 30 vuoden mediauran aikana olen kirjoittanut muun muassa Hämeen Sanomiin, Helsingin Sanomiin, Iltalehteen ja useisiin aikakauslehtiin. Nyt ikää on lasissa 47 vuotta, mutta kirjoittaminen tuntuu yhä paremmalta, välillä ei työltä laisinkaan.

Syntyisin olen Päijänteen rannalta Kuhmoisista. En ole koskaan liiemmin viihtynyt kaupungeissa, vaikka oikeastaan koko työurani olen työskennellyt isoille helsinkiläisille mediataloille. Viihdyn jossakin maaseudun ja kaupungin välimaastossa ja ehkä siksi olen asunut vuodesta 2004 lähtien Riihimäellä.

Aloitin toimittajan urani paikallislehdessä. Paikallinen journalismi on mielestäni parhaimmillaan hienointa mahdollista journalismia, koska sillä on erittäin tärkeä merkitys lukijoilleen. Pisin työurani on Iltalehdestä, jossa olin vuosien mittaan useilla osastoilla politiikasta ja taloudesta viihteeseen, ulkomaihin ja lifestyleen, jolle ei taida vieläkään olla parempaa nimitystä.

Iltalehden vuosien jälkeen naamani saattoi tulla tutuksi Teknavi-nimisestä tv-ohjelmasta, jossa keskityin arvioimaan mobiilivimpaimia. Noihin aikoihin perustin myös toiminimen, jonka nimissä olen avustanut useita medioita, muun muassa Apu-lehteä, joka on muuten äitini ehdoton suosikkilehti.

Viime vuosina olen tehnyt päätoimisesti viestintää Suomen Yrittäjille. Olen yrittäjäperheestä ja itsekin kaksinkertainen yrittäjä, joten koen tehtävän tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Olen kirjoittanut  useita kymmeniä yrittäjätarinoita, joiden kautta suomalainen yrittäjyys on avautunut aivan uudella tavalla.

Arto Murtovaara

Olen 66-vuotias eläkkeellä oleva tamperelainen toimittaja. Olen työskennellyt toimittajana yli 43 vuotta. Viimeisin tekemäni juttu on kesäkuussa julkaistu, 2019 vuoden nuoren taiteilijan Nastja Säde Rönkön videohaastattelu. Olen tehnyt kaikki reilusti yli 30 vuoden nuori taiteilija-haastattelua Tampereen taidemuseolle.

Olen syntynyt ja käynyt kouluni Kuusamossa. Opiskelin toimittajatutkinnossa Tampereen yliopistossa ja työskentelin pääosin painetun viestinnän parissa, mutta myös Yleisradion alueellisessa ja valtakunnallisessa uutistuotannossa. Sanomalehti Kalevaan asetuin 1985 ja pesti kesti kaikkiaan 25 vuotta; ensin aluetoimittajana sekä esimiehenä Raahessa, sitten Oulussa vs. uutispäällikkönä sekä tuottajana vastuullani kaikki Kalevan teemaliitteet. Jakkarani oli 2005 kolme kuukautta Helsingissä ja sen jälkeen istuin uutistoimituksessa, mutta tein töitä yli osastorajojen kulttuuriin, talouteen, politiikkaan, ulkomaihin – Bodom –käräjien jälkeen myös laajempia rikosjuttuja.

Kiersin vuodesta 1988 lähtien jazz-festivaaleja, -konsertteja ja -tapahtumia kirjoittaen ja kuvaten parikymmentä vuotta. 1990-luvun puolivälistä lähtien kirjoitin Kalevaan myös viineistä – ruokasivuista minulla oli osavastuu jo ajankohtaistoimituksen aikoihin.

Lapseni syntymän myötä otin yhtiöltä 2009 vastaan paljon puhutun, mutta vähän kehutun eläkepaketin. Sen aikana tein Kalevan sunnuntaisivuille laajoja henkilökuvia lähinnä kulttuuripersoonista, kuten Kirsi Kunnas tai Outi Heiskanen.

Matkan varrella on tullut työstettyä pari, kolme pienempää historiikkia, käännettyä yksi sarjakuva-albumi. Viime vuosina olen toimittanut kahta eri aikakausijulkaisua. Uskallan siis käyttää itsestäni määritelmää erikoistunut yleistoimittaja.

Eila Lokka

Energinen ja utelias viestintäammattilainen

”Olen vuonna 1973 syntynyt toimittaja, viestinnän asiantuntija ja kouluttaja Ylöjärveltä. Teen laaja-alaisesti sisällöntuotantoa, viestintää ja koulutuksia yritykseni Enerzia Koulutus ja Viestintä kautta.

Valmistuin vuonna 1992 filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta pääaineenani yleinen historia ja sivuaineina Suomen ja Skandinavian historia, taidehistoria, klassillinen arkeologia ja latina. Tie vei graduvaiheessa Suomen Rooman Instituutin Villa Lanten kautta Englantiin, jossa kouluttauduin lopulta historianopettajaksi.

Lehtijuttuja olen tehnyt hyvin monipuolisesti aikakauslehdistä ammatti-, asiakas- ja jäsenlehtiin saakka. Aikakauslehtiasiakkaitani ovat olleet Kauneus & Terveys, Matkaopas- ja Matka-lehdet sekä Opettaja-lehti. Ammattilehtiasiakkaitani ovat olleet mm. Poratek Uutiset, Pelma, Volvo Visiitti ja DB-Schenkerin Network-lehti.

Olen työskennellyt myös YLEn Oulu-radion kesätoimittajana, tiedotussihteerinä, tiedottajana, copywriterinä mainostoimistoissa, paikallislehtien toimittajana, viestintäkonsulttina Helsingissä ja verkkotoimittajana. Uteliaana kaksosluonteena olen kartuttanut työkokemusta myös mm. museo-oppaana, Aurinkomatkojen Rooman matkaoppaana sekä viestintäkouluttajana Kiipulassa.

Tällä hetkellä minulla on työn alla kaksi kirjaa: AGCO Powerin historiikin lisäksi kirjoitan Pirkanmaan Kulttuurirahaston tuella Kävelyretkiä jugendtalojen Tampereella -arkkitehtuuriopasta. Teos ilmestyy Museokeskus Vapriikin kustantamana loppuvuodesta 2022.

”Vierivä kivi ei sammaloidu”

Työni parasta antia on päästä sukeltamaan uusiin asioihin ja uusille toimialoille. Opiskelen jatkuvasti uutta. Olen opiskellut myös tiedottajan tutkinnon ja viestinnän opettajaksi Tampereen opettajakorkeakoulussa. Lisäksi ansioluettelosta löytyvät kirjoittamisen perus- ja aineopinnot sekä yrittäjän ja sähköisen markkinoinnin ammattitutkinnot. Parhaillaan opiskelen Tampereen avoimessa yliopistossa journalistiikkaa suuntautumisalana televisio- ja radiotyö.

Vapaa-ajalla rentoudun lukemalla, kirjoittamalla, jumppaamalla, tanssimalla, ratsastamalla, matkustelemalla lämpimissä maissa sekä ulkoillen ja ruokaa laittaen perheeni ja ystävieni kanssa.”

Erik Ahonen

Opiskelin Tampereen yliopistossa filosofiaa ja sivuaineena mm. tiedotusoppia. Valmistuin filosofian maisteriksi jo työelämään siirtyneenä vuonna 1990.

Nuorena tein koulun ja opiskelun lomassa monia sekalaisia töitä mm. postissa, puisto-osastolla, siivoojana ja tehtaiden liukuhihnaduunarina.

Toimittajaksi ryhdyin pikkuhiljaa 1980-luvun alkupuolella ja kirjoittelin esimerkiksi Kansan Lehteen, Hämeen Kansaan, Uuteen Suomeen sekä musiikkilehtiin kuten Soundiin ja Rytmiin. Vuonna 1988 minut palkattiin Aamulehteen, jossa työskentelin vakituisena toimittajana syksyyn 2015 asti. Tuolloin päätin ottaa yt-neuvottelujen yhteydessä eropaketin, mutta kirjoitan edelleen lehteen kolumneja.

Suurimman osan ajastani Aamulehdessä olin kulttuuritoimittaja, mutta työskentelin välillä myös ulkomaantoimituksessa, Helsingin uutistoimituksessa, Aamulehden ensimmäisenä verkkotoimittajana ja tietokonesivujen toimittajana. Vuosina 2006-2008 olin virkavapaalla ja toimitin Tanskasta suomeksi Bonnierin Digikuva-lehteä. Vuonna 2010 olin kolme kuukautta työkierrossa STT:n uutistoimituksessa Helsingissä.

Teen mielelläni kaikenlaisia juttuja uutisista arvosteluihiin, mutta erityisesti pidän haastatteluista, joiden yhteydessä pääsen tutustumaan itselleni uusiin asioihin ja ympäristöihin.

Harrastuksiini kuuluvat musiikki, lukeminen, uutisten seuraaminen, kilpa-autoilu tietokoneella, penkkiurheilu ja rauhalliset kävelylenkit.

Matti Marjamäki

Maantieteelle ei voi juuri mitään.

Olen Matti Marjamäki, tamperelainen toimittaja, muodollisesti eläkkeellä, mutta jatkan edelleen kirjoittamista ja julkaisemista, joita olen tehnyt pian 40 vuotta. Parisenkymmentä viime vuotta ennen syksyllä 2017 alkanutta eläkettä olin päivälehden toimittaja, omimpina alueinani talous ja politiikka. Jutut suurista ja pienistä yrityksistä ja yrittäjistä, aluetaloudesta ja elinkeinopolitiikasta olivat jokaviikkoista ruokaa.

Aiemmin olen päätyökseni toimittanut vientiä ja muuta kansainvälistä kauppaa käsitteleviä oppi- ja käsikirjoja sekä sivutöinä editoinut ympäristönsuojelun oppikirjoja ja yhden kansainvälistä kauppaa käsittelevän väitöskirjan ja kirjoittanut artikkeleita tietokirjoihin.

Runsaat neljä vuotta olin YK:n kehitysohjelman UNDP:n töissä kehitysmaissa. Myös ne työt olivat lehdentekoa ja tiedottamista ynnä hiukan projektihallintoa. Tällä vuosituhannella työmatkat toimittajana kehitysmaihin ovat pitäneet kutakuinkin ajan tasalla globaalitaloudesta ja kehityskysymyksistä. Kyydissä pitää sekin, että olen yksi The Ulkopolitistin, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistuneen nettijulkaisun kielenhuoltajista.

Peruskoulutukseltani olen talousmaantieteilijä Turun yliopistosta. Alan töitä tein vain kolmisen vuotta yliopiston projekteissa, joissa niissäkin työ painottui kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Tieteellisiksi luokiteltavia julkaisuja minulla on tasan kaksi.

Maantieteelle emme voi mitään, mutta Suomi ei ole itää eikä länttä, vaan paljon kauempana pohjoisessa, kuten edesmennyt professori Ilmari Hustich kerran lausui. En minäkään voi mitään. Se näkökulma on pysynyt läpi vuosien. Tiettävästi vain Pietari Suuri aikanaan voi jotain, rakennuttamalla Pietarin.

Matti Mörttinen

Olen syntynyt vuonna 1958 maaseutuyrittäjien perheeseen Päijät-Hämeessä, mutta pirkanmaalaistunut jo 40 vuotta sitten.

Perheeni on elämäni, luonto on henkinen turvapaikkani.

Välillä asuin 7 vuotta pääkaupunkiseudulla, mutta silloinkin ja kaikkiaan päivälleen 39 vuoden ajan työnantajani oli Tampereen Kirjapaino Oy tai jokin muu sen jälkeen Aamulehteä kustantanut yhtiö.

Ensimmäiset journalistiset tekstini kirjoitin englanniksi kalifornialaisen high schoolin lehteen. Yliopisto-opintoni jäivät sittemmin kesken, mutta aikuisena olen opettanut kahdeksassa suomalaisessa korkeakoulussa ja muun muassa vetänyt paneelikeskusteluja kolmella kielellä.

Ammatilliset intohimoni ovat olleet moninaiset teatterista turvallisuuspolitiikan kautta urheiluun, mutta yli muiden ovat nousseet EU-asiat, EU-asiat ja EU-asiat sekä yhdysvaltalaisen elämän monenkirjavat kuviot.

Päätin Aamulehti-urani lehden pääkirjoitukset kirjoittaneen artikkelitoimituksen päällikkönä keväällä 2019. Vuonna 2020 olin neuvonantajana Sitrassa, jolle laadin huomiota herättäneen raportin Suomen valtionjohdon toiminnasta koronakriisin ensimmäisinä kuukausina.

Nykyisin teen tietokirjoja ja kirjoitan sekä puhun kolumneja mm. Yleisradiolle. Elämäkertani tamperelaisen teollisuuden yhtenä salaisena pelastajana sotien jälkeen toimineesta asekauppias Shlomo Zabludowiczista ilmestyi syksyllä 2021. Aiemmat, yhdessä Lauri Nurmen kanssa Into Kustannukselle urakoimani kirjat ovat käsitelleet presidentti Niinistöä ja pääministeri Rinnettä.

Mitä Missä Milloin -kirjaan olen kirjoittanut vuosittain vuosikerrasta 1998 alkaen.

Tietokirjan tekemisestä on tullut uusi intohimoni. Kirjailijalla on suoranainen pakko mutta myös ilo sukeltaa aiheeseensa syvemmälle kuin uutistoimittajan. Olen havainnut kohteiden ja haastateltavien luottavan juuri kirjailijaan. Kirja on pysynyt mediumina arvossaan läpi sähköisten myrskyjenkin.

Tähän luottaen teen myös tarinat yrityksistä, sillä yrityksethän ovat ihmisiä. Ainakaan niitä ei olisi ilman ihmisiä.

EU:n henkisen perustajaisän Jean Monnet’n sanoin: mikään ei tapahdu ilman ihmisiä, mutta mikään ei ole pysyvää ilman instituutioita.

Risto Majaniemi

Kirjoitin ylioppilaaksi Harjavallan lukiosta vuonna 1988. Seuraavana syksynä ryhdyin opiskelemaan psykologiaa Tampereen yliopistossa. Sivuaineisiini kuuluivat muun muassa filosofia, kirjallisuustiede, sosiaaliantropologia, sosiaalipsykologia ja tiedotusoppi.

Opintoni jäivät kesken. Kun kiinnostavia töitä oli koko ajan tarjolla, en malttanut olla tekemättä niitä.

Kävin kesätöissä 13-vuotiaasta lähtien. Tienasin rahaa mansikkamaalla, sokerijuurikaspellolla, Harjavallan kaupungin puutarhaosastolla ja Kemiran lannoitetehtaalla. Jaoin mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä monen vuoden ajan.

Tampereelle muuton jälkeen olin kesän 1989 töissä Servi Systemsillä ja kesän 1990 valtionhallinnon harjoittelijana Tampereen yliopiston psykologian laitoksella. Vuosina 1991–1993 tein lastenhoitajan sijaisuuksia Kuusikon erityislastenkodissa.

Ensimmäiset juttuni Tampereen yliopiston opiskelijalehteen Aviisiin kirjoitin vuonna 1990. Vähitellen aloin kirjoittaa muuallekin. Suomen merkittävintä musiikkilehteä Soundia rupesin avustamaan vuonna 1993. Minusta tuli Soundin toimitussihteeri vuonna 2001 ja toimituspäällikkö vuonna 2008. Tehtäviini kuuluivat ideoinnin, kirjoittamisen ja editoinnin ohella kaikki lehden tekemiseen liittyneet käytännön asiat.

Sanoin itseni irti Soundista keväällä 2013. Lopetin työt seuraavana syksynä. Olin kyllästynyt työhön, joka kiersi samaa rataa kuukaudesta toiseen. Tyttäremme syntyi tammikuussa 2014. Olin hänen kanssaan kotona syksyyn 2015 asti.

Soundin lisäksi olen tehnyt isoja juttuja muun muassa Aamulehteen, Kansan Uutisiin, Imageen, Suomen Kuvalehteen ja Suomen musiikintekijät ry:n jäsenlehteen. Viime aikoina olen kirjoittanut lähinnä Suomen Kuvalehteen.

Juttujeni aiheet liittyvät usein kulttuuriin, mutta olen kirjoittanut myös urheilusta, teknologiasta ja politiikasta. Esimerkiksi pitkä Wikipedia-artikkeli Britannian kaivoslakosta vuosina 1984-1985 viittaa enimmäkseen kirjoittamaani juttuun.

Olen myös tuottanut erilaisia tekstejä yrityksille ja tapahtumille, viimeksi Pori Jazzille.

Vuosina 1994–2002 olin mukana kokoamassa ja toimittamassa Radiomafian Suomen virallinen lista-ohjelmaa.

Olen toimittanut laajoja musiikkikansioita ja erilaisia kokoelmia useille levy-yhtiöille (suomalaisen vaihtoehtorockin historia, suomalaisen rockin 1980-luku, Dingo, Leevi & The Leavings, Dave Lindholm, Pelle Miljoona, Kauko Röyhkä, Stone ja niin edelleen). Olen myös kirjoittanut paljon levynkansitekstejä.

Soundiin kirjoittamistani suomalaisten muusikoiden henkilökuvista on koottu kirja (Tero Alanko ja Petri Silas: Neljäs Sukupolvi, Johnny Kniga, 2006). Tekstejäni on mukana suomalaisen populaarimusiikin historian kertoneessa Suomi soi 1-4 -kirjasarjassa (Tammi, 2004-2005).

Vuonna 2016 Suomen tietokirjailijoiden liitto ja Alfred Kordelinin säätiö myönsivät minulle työskentelyapurahat tietokirjan tekemiseen.

Asun lähellä Tampereen keskustaa 1950-luvulla rakennetussa isossa paritalossa. Perheeseeni kuuluvat puoliso, kaksi lasta ja koira. Vapaa-aikani vietän mieluiten kotona.

Marita Bagge

Är född i Sundom, som numera är en del av Vasa, år 1953. Har bott 40 år i Vörå men återvände kort före pensioneringen till hembyn.

Har arbetat som nyhetsreporter på Vasabladet under åren 1986- 2016. Har också ett förflutet som kommunpolitiker.

Debuterade som författare med boken om Mickelsörarna år 1996. Boken är den första och hittills den enda om skärgården som numera är en del av Kvarkens världsarv.

Boken som såldes slut i flera upplagor stärkte mitt intresse för människor och deras historia och jag har sedan dess fortsatt att skriva och berätta enkelt och människonära.

Testamentet – En skildring av Fanny Smeds liv utkom 2001 och Född till fabrikör, Österberg Groups historia, utkom 2004.  Boken behandlar verksamheten från att företaget grundades av Knut Österberg år 1948 fram till utgivningen 2004.

I samarbete med konstnären Paul Hägglund gav jag ut boken Livet i Vörå skildrat med pensel 2009.

År 2015 utkom historiken Rökiö som jag skrev i samarbete med en hembygdsforskargrupp och Rökiö Biblioteksförening.

2018 skrev jag på uppdrag av Vasa Andelsbank boken Liten blir mycket större- Pienestä paljon suurempi, som skildrar den turbulenta tid som utspelade sig i Vasa Andelsbank men också i bankbranschen som helhet åren 2008-2018.

Min senaste bok Betydelsen av Fannys testamente utkom sommaren 2020. Den är en fortsättning på Testamentet och skriven för Studiestödsstiftelsen i Kimo, Komossa och Kuoppala byar.

Vid sidan om heltidsarbetet som redaktör vid Vasabladet/ HSS Media har jag under tjugo år ingått i redaktionen för kulturpublikationen I Rågens Rike i Vörå. Sedan 2018 är jag redaktör för Sundom bys årspublikation Murmursunds Allehanda som utkommer en gång per år.

Pia Valkonen

Miksi rakennusalan yrittäjä haluaa kirjoittaa pitkiä juttuja?

Olen 56-vuotias rakennusalan yrittäjä kaukaa Suomen nälkärajalta Rautavaaralta.

Koska opiskelen Helsingin psykoterapiainstituutissa työyhteisösovittelijaksi ja haluan jatkaa samassa oppilaitoksessa vielä ratkaisukeskeiseksti psykoterapeutiksi, minun on tehtävä toimittajan töitä sivutöinäni kustantaakseni opintoni.

Alkuperäiseltä koulutukseltani olen Tampereen yliopiston toimittajatutkinnon käynyt wanna be slavisti. Opiskelin innokkaammin yliopistossa venäjän kieltä kuin journalistiikkaa. Tuhosin oman toimittajan työurani kaatamalla Neuvostoliittoa muiden Moskovassa asuneiden kanssa lukuvuotena 1990 – 1991.

Neuvostoliiton kohtalonvuonna kaatui Uusi Suomi ja kun palasin kotimaahan, ei ollut yhtään toimittajan paikkaa missään auki. Niinpä hain töihin muun muassa maaseudun sivistysliittoon sekä Kuopion kaupunginteatterin kuiskaajaksi.

En päässyt kumpaankaan työhön.

Koska olin muuttamassa Helsingistä Kuopioon tulevan aviomieheni perässä, otin vastaan mitä sain. Työskentelin kansanopiston äidinkielen opettajana, työvoimapiirin tiedottajana ja lopulta Suomen Demokraattisen liiton piirisihteerinä.

Matkan varrella olen opiskellut lisää: yleistä teologiaa, kirjallisuustieteitä, kirjoittamista, hieman kasvatustieteitä, johtamisen ja yrittämisen erityisammattitutkinnon, parit isännöitsijäkurssit ja  Suomen johtamistaidon opistolla työnohjaajaksi.

Olen ollut itse mukana politiikassa ja vetänyt sekä omiani että vasemmistonaisten ja myös iisalmelaisen kokoomuslaisen kartanonisännän vaalikampanjoita.

Mottoni on: Työurasta viis, pääasia, että on mummona mitä muistella!

Pia Valkonen
Lehtipiika ja Lapiomies Oy:n toimitusjohtaja

”Pia Valkonen on monipuolisesti sivistynyt, laajakatseinen ja taitava kirjoittaja. Hänellä on pitkäaikainen kokemus toimittajantyöstä.”
”Kaikki toimeksiannot Pia on hoitanut ammattitaidolla ja tinkimättä. Suosittelen.”

Antti Sarvela

Töllötin, päätoimittaja

Teija Rantoja

Synnyin vuonna 1958 Kuusankoskella sellutehtaan muheviin huuruihin. Ensimmäisen kirjoituspalkkioni sain vuonna 1973 Kuusankosken seurakunnan tiedotuslehteen kirjoittamastani runosta.

Abitalvena mummoni ehdotti minulle opettajan ja sairaanhoitajan ammatteja, joten minusta tuli toimittaja. Toki myös aktiivinen kirjoitusharrastukseni ja kiinnostukseni likimain kaikkea olemassa olevaa kohtaa saattoivat vaikuttaa valintaan.

Toimittajan työt aloitin nuorena ylioppilaana Kymen Sanomissa. Välillä käväisin Tampereen yliopistossa suorittamassa toimittajatutkinnon, mutta palasin taas kiihkeärytmiseen ja yllätykselliseen päivälehtityöhön, ensin Kauppalehteen, sitten takaisin Kymen Sanomiin.

Vuonna 1986 muutin Lahteen ja aloitin Etelä-Suomen Sanomissa, missä muun muassa kirjoitin ja käsittelin juttuja, suunnittelin taittoa, toteutin teemanumeroita, tuurasin uutispäälliköitä ja perehdytin uusia toimittajia ja kesäsijaisia.

Tammikuussa 2004 totesin, että oli aika katsoa, mitä elämällä vielä voisi olla annettavanaan. Irtisanouduin palkkatyöstäni ja ryhdyin yrittäjäksi. Tuota pikaa löysin itseni minulle uudesta yritysviestinnän maailmasta, jossa median toimintatapojen ja toimittajien tikapuuhermoston tuntemus sekä taito kirjoittaa uutisen kriteerit täyttävä lehdistötiedote eivät olleet ainakaan haitaksi.

Asiakaslehtiä, vuosikertomuksia ja muita yritysjulkaisuja toteuttaessani opin laajan julkaisuprojektin aikataulutuksen ja sisällön tuotannon hallinnan suunnittelusta valmiiksi painotuotteeksi. Vuosina 2004–2007 kouluttauduin työnohjaajaksi ja vuosina 2010–2011 viestinnän johtamisen koulutusohjelmassa viestinnän suunnittelijaksi.

Kunnes uuden kaipuu iski jälleen. Koska uutta ei voi saada, ellei jostakin vanhasta luovu, loppuvuonna 2018 keskeytin yritykseni toiminnan ja heittäydyin projekti- ja pätkätyöläiseksi. Toteutettavaksi saamani historiikki-, verkkosivu- ja sosiaalisen median projektit ovat osoittaneet, että heittäytyminen uuteen kannatti.

Koskaan ei voi tietää, mitä uutta ja antoisaa elämällä voi olla annettavanaan.

Johtolankanani ovat Norman Vincent Pealen sanat:

Elämääsi eivät ensisijaisesti määrää

ulkoiset edellytykset ja olosuhteet,

vaan ajatukset, jotka pyörivät mielessäsi.

Harri Kivenmaa

vuonna 1954 syntynyt ex-rehtori Kokemäeltä.

Olen tehnyt työurani isänmaan nousevien toivojen parissa, rehtorina Äetsässä, Harjavallassa ja viimeksi 17 vuotta Kokemäen lukiossa. Se on pitänyt katseen kirkkaana, luontevasti tulevaisuudessa, mutta historian opettajana myös menneisyydessä. Väsymättä olen korostanut nuorelle polvelle omien juurien tuntemisen tärkeyttä ja historiasta oppimisen merkitystä tässä alati muuttuvassa ympäristössä ja yhteiskunnassa.

Tampereen yliopistossa suorittamani maisteritutkinnon jälkeen en ole päässyt historiasta eroon, en kovasti ole pyrkinytkään. Tutkintoni pääaine oli yleinen historia, mutta keskeiseen osaan nousivat myös Suomen historia, kansainvälinen politiikka ja tiedotusoppi. Gradua vääntäessäni tykästyin historiantutkimuksen prosessiin: lähteiden arviointiin, kausaliteettien rakenteluun ja johtopäätösten vetoon. Ja tietysti tarinan, monimutkaisenkin, kertominen loogisesti ja sujuvasti kuuluu historiankirjoitukseen.

Olen sekaantunut, usein tahtoen, joskus tahtomattani, moniin historiaprojekteihin. Pisin ja monipolvisin oli Satakunnan maakuntahistoriahanke, jonka tavoitteena oli kuvittaa maakunnan menneisyys osin aina 1500-luvulta nykyaikaan. Yhteistyökumppanina, tuottajana, oli Tampereen yliopiston historiatieteen laitos, joka rekrytoi parhaimmat nuoret tutkijansa kirjoittamaan Satakunnan menneisyyttä. Samanlaisella konseptilla toteutettiin Kokemäen historian kirjoitus. Mainituista ensimmäinen otti noin 20 vuotta. Jälkimmäisestä selvittiin kymmenellä.

Vaikka roolini hankkeissa oli olla historiatoimikunnan jäsen, Kokemäen tapauksessa sen puheenjohtaja, merkitsi osallistuminen satojen ja taas satojen liuskojen luku-urakkaa ja harjaantumista kokonaisuuksien hallintaan. Hyvän ja vielä paremman historiantutkijan oppi myös erottamaan.

Historiafriikin kuvaani on kuulunut myös, etten oikein ole osannut sanoa: Ei. Vuosien mittaan monet yhdistykset, järjestöt ja yhteisöt ovat pyytäneet apua menneisyytensä selvittämisessä ja historiikkiensa laadinnassa. Useat ovat apuni saaneet ja hauskaakin on ollut. Akateemisessa tasossa voi olla toivomista, mutta, kuten sanottua, sujuva kerrontakin on tavoiteltava asia.

Eläköitymisen myötä yhteiskunnalliset tehtävät ovat vähentyneet, mutteivät onneksi kokonaan loppuneet. Muille harrastuksille on jäänyt enemmän aikaa. Niihin kuuluvat opiskeluajoista juontuvan ikuisuushankkeen, jatko-opintojen saaminen irti lähtökuopista, matkustelu – kunhan koronasta päästään – elämänkertakirjallisuuteen perehtyminen, samoilu lähimetsissä ja aherrus mökin työleirillä.

Ilari Tapio

Olen vuonna 1955 syntynyt porilainen toimittaja ja kirjoittaja.

Oikeastaan porilaisuuteni kanssa on vähän niin ja näin. En ole syntyperäinen karhukaupunkilainen, mutta sukujuuriltani olen satahämäläinen. Lisäksi olen Satakunnan Kansan toimittajana, alue-esimiehenä ja uutispäällikkönä vaikuttanut maakunnassa vuodesta 1986 ja asunut sen pääkaupungissa vuodesta 2007. Kenttä on monella tavalla tuttu.

Vartuin, kävin kouluni ja kirjoitin ylioppilaaksi Tampereella. Sen jälkeen opiskelin ja tein journalismia Jyväskylässä ja Mikkelissä. Mökkimaakuntana Kainuukin on tullut tutuksi.

Kaikki nämä kokemukset ovat avartaneet kuvaani Suomesta. En ole nurkkakuntainen.

Työhistoriaani mahtuu myös ”oikeita töitä”. Olen ansainnut nuorena miehenä palkkani rakennusmiehenä, lavamiehenä, leirintäalueen hoitajana, trukkikuskina, lehdenjakajana, varastomiehenä, varastonhoitajana ja voimalaitosyöntekijänä sekä vanhusten palvelukeskuksen yleismiehenä Tukholmassa.

Määrittelen itseni ennen kaikkea kirjoittajaksi. Nyt teen töitä 12 sanomalehden eli muiden muassa Aamulehden, Turun Sanomien, Kalevan ja Satakunnan Kansan muodostamalle Lännen Medialle. Tässä työssä olen saanut Satakunnan Kansan uutispäällikkövuosien jälkeen ideoida ja laatia pitkiä reportaaseja sekä henkilökuvia. Ne ovat leipälajejani.

Kokeneena ja uteliaana journalistina olen aktiivinen uutisvirran seuraaja, mutta pidän myös historiaan paneutumisesta ja tarinoiden kirjoittamisesta. Olen musiikin ja muun kulttuurin suurkuluttaja ja sellaisena myös yksi Pori Jazzin taannoisen 50-historiikin kolmesta kirjoittajasta.

Vapaa-aikana matkustelen, patikoin ja seurustelen lasteni sekä lastenlasteni kanssa.

Jukka Saastamoinen

Toimittaja ja tietokirjailija

Koulutusta:

yo 1976, kauppaopisto 1979, tiedottajan tutkinto Markkinointi-instituutissa 1982, vientikaupan tutkinto Vientikoulutussäätiössä 1984, journalismin perustutkinto Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa 1986

Työkokemusta:

1979–1984: MP-Lehti, toimittaja, toimitussihteeri, päätoimittaja
1984–1986: Nixdorf Computer, toimittaja, tiedottaja
1987–1990: Tekniikka&Talous, toimittaja
1990–1997: Kauppalehti ja Kauppalehti Optio, toimittaja
1998-1999: Suomen Kuvalehti, toimittaja
2000–2016: Kauppalehti ja Kauppalehti Optio, toimittaja, uutispäällikkö, vt. toimituspäällikkö
3/2016–: vapaa toimittaja, tietokirjailija

Lisäksi:

1/2011–6/2011: Iltalehti, toimittaja (määräaikainen sopimus, liittyi Alma Median konsernikiertoon)
12/2017–6/2018: Ilta-Sanomat, toimittaja (määräaikainen sopimus)

Teokset:

Brezhnevin katoksessa ja muita juttuja Nesteestä (WSOY, 2008)
”Jukka Saastamoisen kirja on viihdyttävää, helppoa ja erittäin mielenkiintoista luettavaa.” (Uusimaa 10.1.2008)

MM-motocrossia Antti Pyrhösen kyydissä (Alfamer, 2010)
”Jukka Saastamoisen kirjaan valitsema näkökulma on erinomaisen viihdyttävä, sillä Pyrhösen yksilötarina dokumentoi monttukonemiesten karun arjen, ja sen rinnalla kulkee yleisempi taso lajin menneistä suurmiehistä, suomalaishistoriasta ja nykypäivän ongelmista.” (Kauppalehti 1.10.2010)

Rakentajan jälki, Ilpo Kokkila Kalmarin kylätieltä Kauppatorille (Docendo, 2017)
”Rakentajan jälkeä lukiessa tulevat mieleen Arto Paasilinnan ja Kalle Isokallion romaanien yrittäjähahmojen tarinat – ne eivät nimittäin ole niin mukaansa tempaavia kuin Kokkilan tosiasioihin perustuvat muistelut.” (Keskisuomalainen 19.10.2017)

Veijari ja herrasmies, estradilla Erkki Liikanen (Verbatum, 2018, toisena kirjoittajana Heikki Haapavaara)
”Aikalaisille kirjan upeaa antia on Liikasen kiehtovien tarinoiden lisäksi tekstin elävä ajankuva.” (Kauppalehti 1.10.2018)

Tunnustuspalkinto:

Kunniamaininta Sanomalehtien Liiton järjestämässä Paras juttu 2006 -kilpailussa (reportaasi pohjalaisista yrittäjistä, julkaistu Kauppalehti Optiossa otsikolla Arvonsa tuntevia ihmisiä)

Susanna Luikku

Olen työskennellyt itsenäisesti eli yksin tai työparina kuvaajan kanssa useilla arvokisa- ja muilla reportaasimatkoilla Pekingistä Kairoon ja Addis Abebasta Petroskoihin, joten paineensietokykyä löytyy. Sitä on tullut testattua myös mm. urheilutoimituksen esimiestehtävissä ja eduskuntatoimittajana.

Luonteesta kertoo ehkä jotain, että perustin 1980-luvulla tytöille oman jääkiekkojoukkueen Kuopioon, koska sellaista ei ollut 300:aa kilometriä lähempänä. Ensimmäisellä kaudella jouduimme käytännössä luistelutaidottomina aikuisten naisten sekaan 1. divisioonaan ja hävisimme kaikki ottelumme maalierolla 5-127. Jäi sattuneesta syystä mieleen – mutta se joukkue (KalPa naiset) on edelleen olemassa ja tuottanut useita olympia- ja MM-mitalisteja. Oma harrastukseni kesti 20 vuotta. Urheilun kentällä jääkiekko on siis omin laji, mutta olen seurannut työtehtävissä aktiivisesti myös mm. jalkapalloa, yleisurheilua, hiihto- ja kamppailulajeja.

Koulutukseltani olen tiedotusopin kandidaatti Tampereen yliopistosta, pääsivuaineena oli kansainvälinen politiikka. Vuoden 2021 alusta olen toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana. Pääasiassa minua työllistävät aikakauslehdet (Seura, Eeva, Trendi, Kotilääkäri, Apu Terveys) sekä maakuntalehtien urheilutoimitukset (Lännen Media -yhteistyö).

Tämän syksyn toimin opettajana Helsingissä HEO-kansanopistossa, vastuualueinani urheilutoimittajalinja sekä kirjallisuus. Olen vetänyt paneelikeskusteluja sekä ollut ohjelmissa ja tilaisuuksissa puhujina aiheesta urheilun ja yhteiskunnan suhde (Ulkopoliittinen instituutti, Yle Radio Suomi, Ykkösaamu).

Motto: Kaikki järjestyy, kun vaan tekee.

CV:

Freelancer 2021- (kirjoitus, opetus- ja juontotöitä)

Apu ja Image 2006-2020 (toimittaja, vastuualueina urheilu, kirjallisuus, yhteiskunta ja EU-politiikka sekä toimitussihteeri)

Urheilulehti 2000-2005 ja työkierto 2015-2017 (urheilutoimittaja, toimitussihteeri, toimituspäällikön sijaisuuksia)

Turun Sanomat 1999 (urheilun kesätoimittaja)

Helsingin Sanomat 1998 (urheilun kesätoimittaja)

Hämeen Sanomat (urheilu- ja kotimaantoimittaja)

Valtteri Mörttinen

Olen Helsingissä tukikohtaa pitävä kirjallinen palkkasoturi.

Kansanomaisemmin termein puhun itsestäni kirjailijana, vapaana toimittajana ja yrittäjänä. Muodollista pätevyyttä olen kerryttänyt opiskelemalla Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi journalistiikan ja mediatutkimuksen opintokokonaisuuksilla – politiikan tutkimuksen perusopinnoilla höystettynä.

Leila Itkonen

Olen Leila Itkonen, Helsingissä asuva, mutta myös eri puolilla Suomea – ja maailmaa – juttukeikoilla kiertävä freelancetoimittaja.

En ole tavannut yhtään tylsää haastateltavaa koko 30-vuotisen urani aikana. Ammatinvalintani oli itsestäänselvyys: olen aina rakastanut tarinoita. Jo pikkulapsena hinguin teatteriin ja katsoin kaikki kotimaiset mustavalkoelokuvat. ”Kerro tarinoita”, pyysin Eini-hoitajaltani aina maanantaiaamujen aluksi.

Aikuisena olen saanut hyvää palautetta tavastani kuunnella ja olla läsnä haastattelutilanteissa. Moni haastateltava on sanonut tapaamisemme päätteeksi, että ”ohoh, taisin kertoa sinulle juuri koko elämäntarinani”. Yhteistyökumppanina olen mutkaton ja lojaali.

Lukiosta päästyäni hain opiskelemaan paitsi tiedotusoppia, myös psykologiaa, sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa. Jos en pääsisi opiskelemaan toimittajaksi, lukisin hetken jotain muuta ihmismieleen liittyvää, ajattelin.

Tiedotusopin opinnot aloitettuani päätin opiskella sivuaineenani sosiaalipsykologiaa. Ensimmäisen kesätoimittajakesäni työskentelin kotikentällä, Karjalaisessa. Sitä seurasivat monivuotinen avustajasopimus Pirkanmaan Sanomissa sekä kesä Hämeen Sanomissa. Aamulehteen kesken lukuvuoden töihin mentyäni opintoni jäivät telakalle. Graduni tein myöhemmin Iltalehdessä työskennellessäni.

Ilta-Sanomissa toimittajana ollessani aloin haaveilla yrittäjyydestä. Irtisanouduttuani perustin Mediapalvelu Leilan Koneen (2009- ). Oman yritykseni kautta olen kirjoittanut laajalti yleisaikakauslehtiin sekä asumisen ja sisustamisen erikoislehtiin. Avustan edelleen Ilta-Sanomia, ja kirjoittamiani B2B-juttuja julkaistaan Suomen laajalevikkisimmissä lehdissä.

Pari vuotta sitten tein loikkauksen Suomen Yrittäjien viestintään. Neljän kuukauden opintovapaan sijaisuus houkutti, sillä arvostan suuresti suomalaisia yrittäjiä ja yrityksiä.

Minussa on elänyt aina reissu-Leila. Olen tehnyt paljon yhdistettyjä työ- ja lomamatkoja ulkomaille. Afrikkaan ja Italiaan palaan kerta toisensa perään.

Pitkillä Intian- ja Nepalin -reissuillani olen viettänyt paljon aikaa katulasten kanssa. Kenialaisesta Tuinuken käsityöyhteisöstä tein ensin lehtijutun. Myöhemmin ehdotin Tuinukelle yhteistyötä, ja olen myynyt heidän tuotteitaan Suomessa jo kuusi vuotta. Vapaa-ajallani opiskelen italiaa, liikun luonnossa ja olen uutisfriikki.

Seuraavaksi haluaisin kertoa sinun yrityksesi tarinan.

Aku Aittokallio

Viestintäyrittäjä, toimittaja, Turku

Opinnot

Wärtsilän Turun telakan ammattikoulu 
Laivalevyseppä.
Turun telakalla tankkilaivojen laipioiden ja peräsimien rakennustyöt.

Tampereen yliopisto
Sosionomi: hallintotieteet, pääaineena yhteiskuntafilosofia.
Yliopiston täydennyskoulutuskeskus: lukuvuoden pituinen journalismin kurssi.

Viimeisimmät mediatyöt

VMP Group Markkinointi 2015-
Työelämän blogisti.
https://www.vmp.fi/monityourablogit/aku/#/

Galleria Ilon Purje 2014-
Liikkeenjohdon konsultti. Vastuualueet: mediaviestintä sisältäen tiedotteet ja taiteilijahaastattelut, asiakas- ja sidosryhmäviestintä, gallerian verkkokaupan perustaminen ja asiakashankinta.

Calcus Group Oy 2013-2016
Markkinointiviestinnän teemaliitteiden sisältötuotanto muun muassa Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Talouselämän ja Kauppalehti Option liitteisiin.

RPT Docu Oy:n ammattijulkaisut
Projektiuutiset 2007-
Arkkitehtuurin ja rakennustekniikan aikakauslehden free lance -toimittaja.

City Mark 2014-
Toimitilasuunnittelun, -rakentamisen ja -jalostuksen sidosrymäjulkaisun free lance -toimittaja.

Yhteinen Naantali -lehti 2007-2011
Paikalliskulttuurin human interesting -sisällöt.

V-S Yrittäjä -lehti 2001-2003, 2011-
Yritysartikkelit, yrittäjähenkilökuvat, innovaatiouutiset.

Aikaisemmat mediatyöt

Rakennustietosäätiön ammattijulkaisut 2008-2013 (kustantajan vaihdokseen asti)
Uudis- ja korjausrakentamisen projektit ja asiantuntijahaastattelut.

Kaupunkiuutiset
Kustantaja-päätoimittaja 2002-2007.
– Toimittajat Heidi Aaltonen 02 434523, Sari Järvinen 050 5460555 ja Kati Savela 040 5116987.

Kynämies Oy 1998-2002 (kustantajan vaihdokseen asi)
Helsinki Energian, Keskon, eri pankkien ja Fortumin sidosryhmä-  ja asiakasjulkaisujen kirjoittava toimittaja.

Tilma Mediat Oy 1995-2007
Vapaa-ajan harrastejulkaisujen, sekä Suomen Asuntomessut Oy:n ja Muumimaailma Oy:n asiakasjulkaisujen henkilöhaastattelut.

Kaupunkilehti Turkulainen 1992-1996
Henkilökuvat sekä tv- ja viihdeuutiset.

Suomen Tietotoimisto 1990-1995
Free lance -toimittaja Pietarissa.

City-lehti 1987-1990
Päätoimittaja.

Radio Auran Aallot 1985-1986
Taloustoimittaja.

Turun Sanomat 1984-1985
Kotimaan uutistoimittaja.

Oriveden Sanomat 1984
Paikallislehden toimittaja.

Opetustyöt

Paasikiviopisto 2012-2013
Toimitustyön ja julkaisuprojektien tuntiopettaja medialinjalla, teemana sidosryhmäviestintä.

Turun taideakatemia 1991-1995
Projektipäällikkö valokuvaosaston kulttuurihistoriallisessa Pietari- ja Inkeri-projektissa.

Oma julkaisutoiminta

Yhdistys- ja kotiseutuhistoriikit 2007-
Eläinkaveri-lehti 2008-
Kotieläin- ja lemmikkiharrastajien lehden kustantaja.

Metsäkylän tarinoita 2008-
Lastenkirjasarja. (Iloinen Apina Kustannus)

Yö lentää 1982
Runoja (Gummerus).

Palkinnot

Tampereen kaupunki, kirjallisuuspalkinto 1882

Pirkanmaan Kulttuurirahasto, Väinö Linnan -rahaston palkinto 1983

Vuoden henkilöreportaasi 1990
– Suomen Sanomalehtimiesliiton jatkokoulutuspäivät.  

Pirkanmaan maakuntakirjasto 1991

Vuoden Ringettetoimittaja 2004
– Suomen Ringetteliitto (valtakunnallinen palkinto).

Kaupunkilehtien Liitto 2005
– Kunniamaininta Vuoden kaupunkilehti -tapahtumassa Naantalin ja Raision Kaupunkiuutiset-lehden sisällön ja lukijapalvelun kehittämisestä.

Vuoden Tuikku 2005
– Naantalin Yrittäjänaiset ry:n palkinto NAISTEN KAUPUNKI –tapahtumaperinteen luomisesta Kaupunkiuutisten kustantajana.

Vuoden mediayhteistyökumppani 2006
– Urheiluseura VG-62 Naantali.

Paikallishistorian tunnustus 2009
– Naantalin kaupunki. 

Jorma Pihlava

KUKA MITÄ HÄH?

Olen Jorma Pihlava, joulukuussa 2014 eläkkeelle siirtynyt toimittaja.

Koska kirjoittamishimoni osoittautui sammumattomaksi, perustin helmikuussa 2019 toiminimen. Sanojen vääntelijän päätoimiala käsittää tieto- ja kaunokirjalliset sekä freelance-toimittajan työt. Y-tunnus löytyy.

Työskentelin kirjoittavana ja valokuvaavana toimittajana ensin Tyrvään Sanomissa vuodesta 1980 vuoden 1989 loppuun, minkä jälkeen kuukautta vaille 25 vuotta Turun Sanomissa, josta sain elämäni ainoan lopputilin, kun työpaikkani Säkylän aluetoimitus lakkautettiin yt-neuvottelujen yhteydessä.

Synnyin syyskuussa 1951 ja kirjoitin ylioppilaaksi 1970. Opiskelin aluksi Kauppakorkeakoulussa markkinointia ja myöhemmin Tampereen yliopistossa tiedotusoppia. Opintojen välissä asepalvelin reservin vänrikiksi ja työskentelin mm. asiakaspalvelijana urheiluvälineliikkeessä, salaojittajana, maan- ja talonrakennustöissä sekä konepuuseppänä. Tunnen (työ)elämää aika monelta kantilta.

Toimittajan työni ohessa kirjoitin mainostekstejä sekä laadin Vammalan seudun pankkitoimihenkilöiden sekä yhdessä toimittaja Ilkka Vänttisen kanssa Vammalan yrittäjien historiikit.

Eläkepäivien kirjajulkaisuni alkoivat Seija Saarisen kirjalla Kahvipussin toinen tulevaisuus (Paasilinna 2016), jossa toimin valokuvaajana. Seuraavaksi kirjoitin kirjan Isä, poika ja tekemisen meininki — Sisustus-Nummi Oy:n tarina (Kuvateksti Teemu Järventie 2019). Teemun firmalle syntyi seuraavaksi yhdessä Päivi Palmin kanssa Teitä varten – Länsi-Suomen Kuljetusyrittäjät ry 70 vuotta (2022).

Uusimmat tuotokseni ovat Simo Palokangas – Kansakoulupohjalta vuorineuvokseksi (2024) ja Valtasen kyydissä – Mukavaa matkantekoa vuodesta 1925 (2024). Jälkimmäinen on yhteistuotantoa Päivi Palmin kanssa.

Yritysten ja talouden seuranta oli koko ajan tärkeä osa toimittajan työstäni. Minulla on ollut tilaisuus tutustua lukuisiin yritysjohtajiin sekä yritysten avainhenkilöihin ja itse toimintaan. Esimerkkeinä pitkäaikaisista ja läheisistä seurantakohteista voin mainita Apetit Oyj:n (ent. Lännen Tehtaat) ja ympäristötuotteisiin keskittyneen, innovatiivisen Biolan Oy:n.

Olen himolukija, joka harrastaa raviurheilua, perhokalastusta ja ruuanlaittoa. Bisnestä teen kirpputoripöydän takaa. Lisättäköön vielä, että olen raitis, pääni on terävässä kunnossa ja kropankin kanssa pärjään, vaikka en maailman ketterimpiin kuulukaan.

Jorma Pihlava
Sanojen vääntelijä
jore@sci.fi

Päivi Palm

SANALLA SANOEN

Olen työskennellyt yli 40 vuotta toimittajana, niistä lähes 30 vuotta Turun Sanomien aluetoimittajana Salossa. Nyt olen tyytyväinen ja tarmokas eläkeläinen. Asun edelleen Salossa ja seuraan aktiivisesti kotikaupunkini tapahtumia.

Olen onnekas, sillä toiveammattini ei pettänyt odotuksiani. Se antoi enemmän kuin osasin odottaakaan.

Tapasin ihania ihmisiä, sain kirjoittaa mielenkiintoisista, jopa jännittävistä asioista, eikä tietojen ja faktojen metsästäminenkään hassumpaa ollut.

Kirjoittamisen intohimo ei ole hellittänyt eläkkeelläkään. Salon omaishoitajien juhlakirja on lähes täysin minun tekemäni. Kirjoitin myös elämäntarinoita Suomi Love -televisiosarjan osallistujista kertovaan kirjaan.

Rakkain työni oli salolaisen sotaveteraanin Pentti Lindstedtin elämäkerta. Meidän isämme -kirjan tilasivat Pentin lapset, jotka halusivat säilyttää isänsä tarinan myös jälkipolville.
Kertomus Pentistä laajeni myös kertomukseksi hyvinvointiyhteiskuntamme kehityksestä, oikeastaan koko itsenäisen Suomen kehityksestä. Työn myötä oma näkökulmani avartui ja Suomi-kuvani sai uusia ulottuvuuksia.

Olen syntynyt marraskuussa 1951 ja ylioppilaaksi pääsin Riihimäen tyttölyseosta 1971. Tein nuoresta tytöstä lähtien kesätoimittajan töitä Riihimäen Sanomissa ja toimitin pientä paikallista Lopen Lehteä.

Opiskelin toimittajatutkintoa Tampereen yliopistossa ja pääsin loppusuoralle. Sitten kutsui Aamulehti ja vakituinen uutistoimittajan työ. Kotitoimituksesta siirryin Valkeakosken aluetoimittajaksi ja sieltä Turun Sanomiin Saloon.

Vastuualueeseeni kuului Salo naapurikuntineen. Nyt nuo kaikki kymmenen kuntaa ovat liitoksen jälkeen yhtä ja samaa Saloa.

Minulla oli onni saada monipuolinen, historialtaan ja kulttuuriltaan rikas Salo työmaakseni. Aluetoimittajana sain kirjoittaa päivittäisten uutisten lisäksi talouselämästä, maataloudesta ja kulttuurista. Isoja asioita olivat esimerkiksi Nokian vaiheet sekä säästöpankkikriisi. Myös maatalouden kehitystä oli mielenkiintoista seurata.

Tarinat ovat siis hallinnassa, yhteiskunta kiinnostaa ja talouselämän todellisuus on tuttu. Eikä kirjoittamisen palo ole sammunut, päinvastoin.

Olen myös intohimoinen lukija, kirjat ovat minulle elinehto.Mieheni lisäksi rakastan ruuanlaittoa ja tietenkin syömistä. Keittiössä vietetään meillä parisuhdeaikaa.

Timo Anttila

Olen Timo Anttila, vuonna 1958 Vaasassa syntynyt, mutta Kurikan Mietaankylässä varttunut suhteellisen pitkäaikainen naantalilainen.

Takanani on yli 40 vuotta kestänyt ura toimittajana. Jäin eläkkeelle vuoden 2023 kesäkuussa Turun Sanomista, jossa tein parikymmentä vuotta töitä taloustoimittajana, jolloin myös tein  pääkirjoitustoimittajan töitä.

Ensikasteeni toimittamiseen ja kirjoitustyöhön sain jo lukioikäisenä silloisessa Vaasa-lehdessä, jossa toimin kesätoimittajana Kurikan, Ilmajoen ja Jalasjärven aluetoimituksessa sekä Pietarsaaren aluetoimituksessa. Valkolakin jälkeen tieni vei armeijaan, josta pääsin reserviin vänrikkinä.

Toimittaminen jatkui opiskelukesinä kesätoimittajana Yleisradiossa Radion uutistoimituksessa. Myöhemmin kesätoimittajuus vaihtui pysyväksi  pestiksi uutistoimittana.

Yleisradiosta siirryin 1980-luvun puolivälissä lehtipuolelle, jossa työnantajinani ovat olleet Ilta-Sanomat, Suomen Kuvalehti ja Talouselämä-lehti. Olen urani aikana toiminut myös kirjeenvaihtajana kolme vuotta Tukholmassa sekä yli neljä vuotta Brysselissä.

Pitkän urani aikana olen nähnyt monenlaista. Olen ollut paikan päällä raportoimassa Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhasta, Berliinissä muurin murtumisesta ja Brysselissä Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista.

Olin vuonna 1989 se toimittaja, joka toi julkisuuteen tiedon pankkien ja silloisen Kauppa- ja teollisuusministeriön välisestä salaisesta takaussopimuksesta, joka päästi pankit suurelta osin piinasta, mutta jätti Wärtsilän Meriteollisuuden kilpailijat ja alihankkijat pulaan.

Asun siis nykyisin Naantalissa vaimoni ja lukiota käyvän poikani kanssa. Tyttäreni on jo lentänyt pesästä. Vapaa-aikanani harrastan pyöräilyä, uintia ja murtomaahiihtoa sikäli mikäli siihen joskus on mahdollisuuksia. Erityisen tärkeä osuus päivästä on maailman ihmettely Unto-spanielin kanssa tehdyillä lenkeillä.

Ville Hytönen

Olen Porvoossa syntynyt ja nyt Viron Harjumaalla sijaitsevassa pienessä majakkakylässä asuva kirjailija ja toimittaja. Tunnen olevani ylirajainen henkilö, kotimaani on siellä missä reppuni ja asunut olen Uudenmaan ja Viron lisäksi Varsinais-Suomessa, Savossa, ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Hämeessä, Pirkanmaalla ja Satakunnassa.

Olen avustanut useita kymmeniä suomalaisia lehtiä ja Yleisradiota sekä kirjoittanut noin 40 teosta proosaa, lyriikkaa, asiaproosaa ja lastenkirjallisuutta. Teoksiani on käännetty viroksi, ruotsiksi, norjaksi, italiaksi ja kreikaksi ja runoutta 18 kielelle. Töitä olen tehnyt useissa kymmenissä eri maissa, viimeksi Uzbekistanissa.

Toimin vuosina 2001-2018 perustamani Kustannusosakeyhtiö Savukeitaan kirjallisena johtajana sekä nuorempana isäntänä kirjakauppa Tulenkantajissa 2012-2015. Nyt keskityn kirjoittamiseen, joskin toimin Suomen kirjailijaliiton johtokunnan jäsenenä.

Olen ymmärtääkseni saanut Suomen pienimmän ja suurimman kulttuuripalkinnon, sillä vuonna 2010 sain Valtioneuvoston vain kerran jakaman “Sammon tekijät” -suurpalkinnon (50 000€) ja muutama vuosi aiemmin Nuoren Voiman Liiton “Nuori Voima” -palkinnon (1€). Olen ollut palkintoehdokkaana myös vuoden parhaasta matkakirjasta, runokirjasta kuin lastenkirjastakin eri vuosina.

Kirjoitan laaja-alaisesti eri aiheista, viime aikoina journalismia turvallisuus- ja ulkopolitiikasta, kulttuurista kuin matkailustakin. Tunnen erinomaisesti Viron asuttuani siellä kahdeksan vuotta ja kirjoitettuani Viron taloudesta ja kulttuurihistoriasta useita kymmeniä lehtiartikkeleita ja neljä kirjaa.

Pitkäaikaisen kokemukseni kustantajayrittäjyyden parissa työtapani ovat hioutuneet melko taloudellisiksi ja työtehokkuuteni varsin hyväksi. Pienen kustantamon johtajan ja kustannustoimittajan työ on hektistä ja vaatii hyvää laatua pienessä ajassa.

Löydän yrityksesi tarinasta ne asiat, jotka jäävät ihmisten muistiin vuosikymmeniksi. Olen kuunteleva ja tarkkaavainen ja kunnioitan yrityksiä, jotka ovat keksineet keinon tehdä asioita omalla tavallaan ja löytäneet oman yrityskulttuurinsa.

Teeme ära, eli tehdään pois, kuten Virossa sanotaan, mutta tehdään komeasti.